Liian kiire liikkua?

Kuulen usein työssäni lauseen ”minulla on liian kiire huolehtia itsestäni”. Jos saman lauseen kääntäisi autoilukielelle, se kuuluisi ”minulla on niin kiire päästä määränpäähäni, että en ehdi nauttia matkasta, tankata enkä huoltaa autoani” – kuulostaako järkevältä?

Kiirettä on kahdenlaista. Pakon sanelemaa ja itsejärjestettyä. Ruuhkavuodet kuvaavat hyvin elämänjaksoa, missä lapset tarvitsevat paljon huomiota, talonrakennusprojektin ja uraputken kehittymisen rinnalla. Aika ystäville ja harrastuksille on tiukassa. Valitettavan usein 30-40 ikävuoden välissä painoa kertyy 10-20 kiloa ja kunto lähentelee heikkoa tasoa. Ystäviä nähdään kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Kiireettömyys ei tarkoita tehottomuutta. Kiireetön ottaa tarvittavan ajan tehdä tärkeät asiat kunnolla, minkä jälkeen täydellisen huomion voi siirtää seuraavaan tehtävään.

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, mikä ei toimi moitteettomasti, jos jokin näistä osa-alueista jää liian vähäiselle huomiolle. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos esimerkiksi pelkkä fyysinen vahvuus riittäisi, miten huippukunnossa oleva urheilija voi henkisesti murtua kilpailusuorituksen alla? Toisaalta sosiaalinen elämännautiskelija ei välttämättä selviä viidenteen kerrokseen kapuamisesta portaita pitkin.

Jos huomaat olevasi vuodesta toiseen kiireen keskellä, pitäisikö asialle tehdä jotain?

Liian kiire tavata ystäviä. Perheelle ja kuntoiluun ei vain ole aikaa. Elämäntilanteet yllättävät ja joskus tulee aikoja, jolloin aikaresurssia ei yksinkertaisesti ole, mutta jos huomaat olevasi vuodesta toiseen kiireen keskellä, pitäisikö asialle tehdä jotain? Tunnetko olevasi tilanteessa, missä ei ole aikaa tehdä kunnolla, mutta on aikaa korjailla kiireessä tehtyä, mitä sitten onkin paljon?

Uupuneen kiirehtijän kuvauksia on tuhansia. Yksi kuvaamimpia runoja tästä aiheesta on Eino Leinon Elegia. Yksi riimi kuuluu ”tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima”. Toisin sanoen tahtoisi tehdä asioita ja on motivoitunut, mutta ei ole aikaa tai auttavia käsiä ympärillä(=voima). Tässä tilanteessa syntyy luuppi, mistä ei pääse ulos. Kiireinen yrittää päästä juoksupyörästä ulos kiirehtimällä lisää, mikä vain edelleen heikentää kiirehtijän voimaa.

Patenttiratkaisua tilanteeseen ei ole, sillä jokaisen elämäntilanne on uniikki. Kiireisyys on kuitenkin useimmiten ratkaistavissa, jos malttaa hetkeksi pysähtyä. Kuvittele tilannetta, missä opettaja korjaa toimistossaan oppilastöitä ja yhtäkkiä tuuli paiskaa ikkunan auki, jolloin paperit alkavat lentää ympäri huonetta. Mies pomppaa ylös ja alkaa juosta papereiden perässä. Hetken kuluttua mies pysähtyy, kävelee ikkunalle, sulkee sen ja kerää hetkessä paperit takaisin järjestykseen. Onko elämässäsi liikaa tapahtumia? Mitä oikeasti haluaisit tehdä?

Akkujen latausta

Akkujen latausta

Kun elämästä saa kiireen pois, voi alkaa vahvistua kiireettömyyden keskellä. Samalla tehokkuutesi kasvaa valitsemillasi elämänalueilla. Kampailulajejakin voi käyttää tässä yhteydessä esimerkkinä. Kamppailuun tottumaton on kamppaillessaan liian kiireinen, pelokas ja yrittää reagoida kaikkeen mahdolliseen, jolloin ajattelukyky heikkenee, voimat hupenevat nopeasti ja näköaisti kapenee putkinäöksi. Taitavampi kamppailija pystyy helposti viemään tällaisessa olotilassa olevaa vastustajaa ”kuin pässiä narussa”. Kiireinen vain reagoi, ei toimi suunnitelmallisesti ja tietoisuus on kadoksissa, jolloin hän on aina askeleen jäljessä siitä, mitä tapahtuu juuri nyt.

Ajankäyttöämme ohjaavat mm. arvot, työnkuva, mielenkiinnon kohteet ja ulkoiset häiriöt. Töissä voi olla selkeä tehtävä, minkä tekemiseen menee pari tuntia, mutta tehtävää keskeyttää jatkuvasti puhelut, sähköposti, Twitter viestit yms. Tehtävän valmistuminen kestää kauemmin, alkaa tulla kiire... kts. Moniajon myytti. Ulkoiset häiriöt ovat salakavala aikarosvo, stressaavat ja lisäävät kiirettä. Ulkoisten häiriöiden minimoiminen on yksi tärkeimmistä ajanhallinnan osa-alueista.

Kun puhelimeen saapuu viesti perheen kanssa ulkoillessa, voit miettiä onko arvoissani perhe vai tekstiviesti korkeammalla? Se miten toimimme tässä tilanteessa vaikuttaa siihen, olemmeko kiireettömästi läsnä siellä, missä olemme vai siirrämmekö huomion osaksi toisaalle. Huomion moniajo on tehokas stressiä synnyttävä tekijä ja keskeyttää aivojemme palautumismekanismien toiminnan.

Eräs lääkäri kommentoi kiirettä sanoin "osaako hidastaa vai odottaako äkkipysäystä". Lähes jokainen, joka on kokenut sairaskohtauksen tai onnettomuuden pysähtyy hetkeksi. Useimmiten näissä tilanteissa pysähdytään pohtimaan omia arvoja ja mitä elämältä oikeasti haluaa.

Kiireettömyys ei tarkoita tehottomuutta. Kiireetön ottaa tarvittavan ajan tehdä tärkeät asiat kunnolla, minkä jälkeen täydellisen huomion voi siirtää seuraavaan tehtävään.

Liikunta voimaannuttaa

Liikunta lisää voimaasi

Terveyden kannalta riittävä liikuntamäärä on muutama tunti viikossa, kun siihen yhdistää päivittäin portaissakävelyä ja esimerkiksi ulkona leikkiä lasten kanssa. Kyse on lähinnä viitseliäisyydestä ja siitä, että on tehnyt päätöksen järjestää aikaa itsestä huolehtimiseen. Loppujen lopuksi sinä olet ajankäyttösi herra.